Vuonna 1989 aloitettiin kerhohuoneen toiselle seinustalle moduliradan rakennustyöt. Seinustalle mahtui
kuusi modulia: kaksi linjamoduulia ja kolme asema-aluemodulia. Lisäksi rakennettiin yksi kiinteä 'moduuli', jolla kierrettiin seinän betonipalkki.
Puu/vaneri-rakenteiset modulit rakennettiin saksalaisen FREMOdul-standardin mukaan. Yhden lohkon pituus oli 100 cm, leveys 70 cm. Piirustukset saatiin Tapani Reis'iltä. Suomi-Fremosta ei silloin ollut vielä tietoakaan. Tapani Reis'n kirjoittama juttu H0-moduleista oli Pienoismalli-lehdessä no. 4 1985.
Kokemukset puisten moduulien rakentamisesta ja käytöstä olivat pelkästään myönteisiä. Moduulien kokoaminen onnistui kerholla tavanomaisilla puutyökaluilla. Huolimatta puurakenteesta lohkojen (raiteiden) kohdistamisessa ei ollut ongelmia. Modulit kiinnittyivät toisiinsa kolmella 8 mm pultilla ja siipimuttereilla. Kun lohkot olivat kiinni toisissaan, muodostui näin riittävän jäykkä yhtenäinen rata.
Toisin kuin pääradalla, modulien vaihteiden ohjaus ei ollut kauko-ohjattu, vaan ohjauskytkimet sijoitettiin modulien etuseinään.
Peräkylän modulirata koko pituudessaan
Asemamoduli. Vaihteiden ohjauskytkimet modulin etuseinässä.
Asema-alue vuonna 1989.
Liikennettäkin tuli.
Peräkylässä tehtiin vuosien saatossa monia muutoksia. Kapearaiteinen rata ulotettiin Peräkylään vuonna 2002.
Kuten oikeillakin asemilla, oli Junakerholla myös "aseman kello".
Vuonna 2016.
Sillan jälkeen kapearaide ja leveäraide yhtyvät.
Tolpan ohitus - kiinteä moduli.
Modulien purku toukokuussa 2020.
