Muutamia perusasioita
pienoisrautatieharrastuksesta
Minkä kokoinen juna ja rata?
Tehdasvalmisteisia pienoisrautateitä on
Suomessa kaupoissa käytännössä kahta kokoa: Yleisin ja eniten
vaihtoehtoja tarjoava on ns. H0 ("hoo-nolla") koko, jonka
mittakaava esikuvaansa nähden on 1:87. Malliradan raideleveys on
16,5 mm. Järvenpään seurakunnan pienoisrautatiekerhon iso rata
on juuri tässä koossa.
Kotikäyttöön ehkä sopivin vaihtoehto on ns. TT (TableTop), jonka
mittakaava on 1:120 ja raideleveys 12 mm. Veturit ja vaunut ovat
pienempiä kuin H0-koon vastaavat, mutta käsittely on mukavaa ja
yksityiskohdat ovat vielä hyvin näkyvissä. TT on mukava
kompromissi H0:n ja N:n välissä. Suurin valmistaja tällä
hetkellä on saksalainen Tillig. Saksalaiset valtamerkit (Roco,
Piko) ovat ottaneet TT-koon tuotteita valmistusohjelmaansa.
Suraavaksi pienempi koko on ns. N (nine eli 9), jonka mittakaava
on 1:160. Raideleveys on nimensä mukaisesti 9 mm. Kuten
suhdeluvuista voi päätellä on N-rata H0:aan verrattuna puolet
pienempi kooltaan. Näin siis myös vaunut ja kiskot, rakennukset
jne. ovat paljon pienempiä kuin H0-koon vastaavat. Pienestä
koosta johtuen tavaroiden käsittely on hieman haastavaa.
Pienille junailijoille N-koko on kyllä liian pieni. Hinnaltaan
edellä mainitut vaihtoehdot eivät juuri eroa.
Aloituspakkausten soikioradan koot H0-, TT ja N-koossa ovat
tyypillisesti noin 76 x 112 cm (Märklin H0), 70 x 85 cm (Tillig
TT) ja 45 x 85 cm (Fleischmann N). Aloituspakkaus sisältää
tavallisimmin vain soikioradan ja ehkä yhden vaihteen. Jotta
harrastukseen tulisi heti alusta pitäen enemmän
vaihtelumahdollisuuksia, kannattaa saman tien hankkia kaksi tai
kolme vaihdetta ja muutamia suoria ja kaarevia kiskoja. Näin
voidaan rataan rakentaa asema, jossa on sivuutusraide sekä
sivuraide 'varastoalueelle'.
Mitä merkkiä junaradan pitäisi olla?
Hyviä ja kestäviä on merkkejä useita.
Tunnetuimmat eurooppalaiset valmistajat ovat Märklin,
Tillig, Fleischmann, Piko ja Roco. Halvimmat aloituspakkaukset
ovat ns. analogisia ts. veturin sähkömoottoria ohjataan 12 V
tasavirtaa antavalla muuntajalla.
Märklin-radat poikkeavat
rakenteeltaan muista valmistajista siten, että radassa on myös
"kolmas kisko" pieninä nystyinä varsinaisten kiskojen välissä.
Märklin-vetureissa on tätä varten pyörien välissä metallinen
laahain, jonka kautta sähkö viedään veturin moottoriin.
Märklin'in molemmat varsinaiset kiskot toimivat sitten sähkön
paluujohtona. Märklin-järjestelmä on virransyötön suhteen ehkä
hieman vähemmän arka lialle ja pölylle kuin vastaava
kaksikiskojärjestelmän mukainen rata. Makuasia sitten on miten
paljon nystyt häiritsevät radan visuaalista ilmettä. TRIX on
Märklinin ”kaksikisko”-versio, ts. kiskot ovat samannäköisiä
kuin Märklin mutta ilman nystyjä.
2000-luvulla on myös pienoisrautatiemaailma siirtynyt
digitaaliaikakauteen. Digitaaliohjaus avaa aivan uusia
mahdollisuuksia. Veturin lähtökiihdytys ja vastaavasti jarrutus
saadaan vastaamaan esikuvaansa. Valot voidaan kytkeä päälle ja
pois ja valot toimivat vaikka juna seisoo paikallaan. Veturissä
on esikuvan mukaiset äänet ym. Digitaaliohjauksella (DCC,
Digital Command Control) toimiva rata rakennetaan yleensä
yhtenäiseksi virtapiiriksi. Digitaaliradan vetureissa on pienet
dekooderit eli 'vastaanottimet', jotka ottavat vastaan kiskoja
pitkin tulevia komentoja. Näin junat (veturit) voivat kulkea
kuten esikuvansakin – toisistaan riippumattomasti.
Digitaalijärjestelmässä junien ajaminen vaatii tarkkaavaisuutta,
koska useamman junan liikkuessa samanaikaisesti peräänajot ja
jopa yhteentörmäykset ovat mahdollisia. Digitaaliohjausta voi
käyttää myös vaihteiden, opastimien jne kauko-ohjaukseen.
Minkä ikäisenä voi aloittaa
'junailut'?
Koska kunnollinen (Roco, Fleischmann,
Tillig, Piko, Märklin) aloituspakkauskin maksaa jo jonkin verran
rahaa - noin 120-200 €, niin on syytä miettiä ovatko käden
taidot jo kehittyneet pienoisjunien hallintaan. Käytännössä alin
ikä, jolloin lapsi osaa jo itsekin jotakin tehdä ja ymmärtää
miten junat kulkevat, on noin 9-10 vuotta. Tätä nuorempien
kanssa on aikuisen oltava touhussa mukana ja seurattava ettei
'koko juttu' mene roskiskuntoon.
Mitä voi tehdä itse?
Pienoisrauteteitä voi harrastaa
rakentamalla radan vaikkapa olohuoneen pöydälle ja laittamalla
sitten junat liikkeelle oman mielikuvitusaikataulun mukaan.
Elävämmäksi harrastus tulee kun rata tehdään kiinteälle
alustalle ja radan ympärille rakennetaan pienoismaailma
taloineen, tehtaineen, peltoi-neen, järvineen, metsineen jne.
Maisemointia voi hyvin tehdä itse. Talot syntyvät joko valmiista
rakennussarjoista tai sitten aivan omista raaka-aineista:
pahvista, puurimoista jne. Maaston muotoja voi rakentaa styrox-
ja Finfoam-paloja käyttäen. Pinnat muotoillaan paperimassalla
tai kipsinauhalla. Maaleiksi kelpaavat lateksit. Innokkaimmat
harrastajat rakentavat itse vaunuja ja jopa vetureita.
Suomalaista kalustoa on valmiina hyvin vähän. Tällä hetkellä
ainoa kaupasta ajovalmiina löytyvä suomalainen veturi on Roco:n
valmistama VR:n sähköveturi SR2.
Junakerhon radat
Junakerholla on sekä kaksikisko- että
Märklin-radat. Lisäksi kerholla on kapearaiteinen rata (H0e),
jonka raideleveys on 9 mm vastaten esikuvansa 750 mm:n
raideleveyttä.
Kerhon radat on rakennettu taipuisasta ns. fleksikiskosta, mikä
tarkoittaa lähes metrin mittaisia taipuisia kiskoja.
Fleksikiskon voi taivuttaa halutulle kaarresäteelle ja katkaista
sopivan pituiseksi pienellä rautasahalla tai pienoissähköporaan
kiinnitetyllä laikalla. Fleksi on aina kiinnitettävä alustaansa
pienillä nauloilla tai liimaamalla. Jos rataa ei voida rakentaa
pysyvälle alustalle, niin fleksin sijaan on käytettävä jäykkiä
ns. palakiskoja. Aloituspakkausten kiskot ovat aina palakiskoja.
Kaksikiskojärjestelmän hyvä puoli on, että eri valmistajien
tuotteita voi yhdistää ilman suurempia ongelmia. Junakerholla on
esimerkiksi kiskomateriaalina sekä Fleischmann'in että Rocon
fleksiä. Vaihteet ovat Rocolta ja Atlakselta. Vaihteiden
kääntömoottoreina on Rocon ja Atlaksen omien moottoreiden
lisäksi käytetty Peco'n ja Conrad'in moottoreita. Kirjavuutta
siis on. Junakerhon kaksikiskorata ja veturit on muutettu
perinteisestä 12V:n muuntajalla toimivasta
tasavirtajärjestelmästä ns. DCC eli Digital Command Control
-standardin mukaiseksi radaksi. Märklin-rata on myös
digitalisoitu. Ajojärjestelmänä on Märklin-Digital tai
vaihtoehtoisesti DCC ja myös perinteinen muuntaja-ajo.
Junakerhon veturikalusto
Junakerholla lähes kaikki veturit ovat
Rocolta. Vanhimmat veturit ovat vuodelta 1986 ja toimivat
edelleen erinomaisesti. Suuri osa vetureista alkujaan hankittu
tasavirtakytkentäisinä ja ne on myöhemmin muutettu
digitaaliajoon sopiviksi asentamalla niihin DCC-järjestelmän
mukaiset dekooderit.
Nyt kaupassa olevissa uusissa vetureissa on käytännöllisesti
katsoen kaikissa digitaalivalmius. Yleensä veturit myydään ilman
dekooderia eli tavalliseen "12 V muuntaja" -ajoon sopivina.
Dekooderin asennus jälkikäteen on suhteellisen helppoa eikä
vaadi juottamista tms. erikoistoimenpiteitä. Tarvittaessa
dekooderin asennus tehdään myös myyjäliikkeessä.
Mistä ostaa?
Pienoisrautatietarvikkeita ja kalustoa
myyvät mm. Risteysasema, Pienoismallimarket ja Jokipii
Tampereella, Hobby-Point ja Mallikauppa Helsingissä. Tukholmastä
löytyy mm. MJ-Hobbyexperten. Saksaan matkaaja löytää suurimmista
kaupungeista useita pienoisrautatiekauppoja. Monet kaupat myyvät
myös postimyyntinä Suomeen. Esimerkkinä vaikkapa Schweickhart ja
Conrad (osasto Modellbahn). Nettihuutokaupat (mm. Ebay.de -
Kategorien - Modellbau) ovat myös mahdollisuus. Huutokaupoista
ostettaessa ostajan tulee olla selvillä mitä on ostamassa -
vaihto- ja palautusoikeutta ei yleensä ole. Tarjontaa esim
Ebay.de:ssä on paljon, jopa uusiakin vetureita/vaunuja sekä
tarvikkeita ja vielä kohtuuhintaan. Kysyvä ei tieltä eksy:
Parasta (?) tietoa saa alan harrastajilta.
Mistä tietoa?
Internetistä löytyy myös suomalaisia
rautatie- ja pienoisrautatieharrastajien keskustelupalstoja ja
nettisivuja: sfnet.harrastus.rautatiet,
veturitalli.fi, erityisesti N-skaalan harrastajille suunnattu
N-Club-Finland ym. Englannin-, saksan- ja ruotsinkielistä infoa
löytyy runsaasti hakusanoilla "model railway", "modellbahn",
"modelljärnväg".